Kävimme taas kerran Nanon kanssa katselemassa löytyisikö supikoiria. Kierrimme kivikot, rakennuksenpohjan, ladon aluset. Kunnes viimeisen ladon kohdalla tärppäsi vihdoinkin. Jotakin siellä on kun Nano menossa ladon alle ja vikisee. Eikun apujoukot kehiin ja Nano irti ladon luota. Heti hävisi ladon alle, vähän ajan kulutta jo haukahduksia kuului. Nano kävi pari kertaa ulkopuolella, mutta meni takasin. Haukkuminen ja murina oli kova. Nostelimme ladon pohjalautoja, jotta näkisimme mikä otus siellä on. Selvisihän se lopulta mikä siellä lymyää, sehän oli meidän kauhukuva eli mäyrä (metsäsika). Mäyrä lähti karkuun, Nano peruutteli pois. Mäyrä juoksi metsään Nanon haukkuen perässä muutaman satametriä. Nano pyörähti takasin, mäyrä pääsi karkuun. Tämä oli Nanon ensimmäinen kerta oikeissa töissä ja pitikin sattua olemaan mäyrän ladon alla. Onneksi Nano ei käynyt kiinni saaliiseen, joten ei saanut naarmuakaan. Tästä se alkoi Nanon ura luolakoirana.